Tankkaamassa
76° 13,535' N, 62° 41,588' E
Seuraavana aamuna lähdimme tankkausretkelle. Reitti polttoainelahdelle
osoittautui erittäin karikkoiseksi, mutta löysimme kuitenkin muutamien
kiemuroiden jälkeen perille. Tankki oli jyrkänteen päällä noin sadan
metrin korkeudessa vesirajasta ja vielä toiset sata metriä jyrkänteen
reunalta. Onneksi Lady Danalla oli pitkä polttoaineletku, paljon köyttä ja
seitsemän hengen miehistö. Meillä taas oli runsaasti jerrykannuja.
Letku vedettiin tankista jyrkänteen reunalle ja ensimmäiset 200 litraa
juoksutettiin tynnyriin. Läpinäkyvästä letkusta näkyi, että polttoaineen
laatu oli suorastaan erinomaista. Jerrykannut vedettiin köydellä osittain
lumen peittämää rinnettä ylös letkun ulottuville. Sitä mukaa kun
polttoainetta valutettiin kannuihin, niitä laskettiin köydellä alas
rantaan ja vietiin jollalla veneisiin.
Saimme päivän aikana sekä tankit että kannut täyteen, Lady Danalle noin
800 litraa ja meille noin 1000 litraa. Ylhäällä tasanteella oli koko ajan
jääkarhuvahti Sako 30-06 -kivääri vieressään, Pekkakin vuorollaan. Vain
kerran työ keskeytyi jääkarhun vierailun takia. Karhu lähestyi tankkaajia,
mutta pelästyi kovaa puolankielistä meteliä niin, että katsoi parhaaksi
häipyä paikalta. Mutta olisittepa nähneet, miten nopeasti Pavel karhun
nähtyään liukui lumista rinnettä alas rantaan.
Tankattuamme siirryimme aseman suojaisaan ankkurilahteen yöksi paikkaan
76° 13,044' N, 62° 41,837' E. Huollot konehuoneessa on nyt tehty, ja
vesikone on viritetty taas toimintaan. Aurinko paistaa, tuulta ei ole
lainkaan, ja lämpötila on noin 10 astetta. Voimme rauhassa nauttia
arktisesta kesästä, sillä Taimyrin niemimaan alueella on edelleen liikaa
jäätä, jotta voisimme vielä jatkaa kohti itää.
Siirrymme seuraavaksi Novaja Zemljan pohjoiskärkeen noin 95 mailin päähän,
jossa paperikarttamme ovat toivottavasti odottamassa meitä Cape Zelaniyan
tutkimusasemalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti